Eipä ole tännekään mitään tullut tarinoitua. Se jää, mikä ei ole niin oleellista. Se pysyy mikä on.

Nyt on taas sitten yksi elämänmuutos edessä; uusi kämppä. Kovasti odotellaan tietoa, että josko sen jostain saisi. Entiseen ei voi jäädä liian korkean vuokran takia. Iisalmesta muuttokin kävi mielessä, mutta minulla täällä liikaa asioita kesken. Ja tietysti hyvänä puolena se, että täällä pääsee helposti kulkemaan jonnekin jos haluaa. ;) Kohta viikko on kulunut siitä kun entinen poikakaverini sanoi ettei tästä tule mitään, elossa ollaan vielä pysytty vaan kuinka kauan - se jää nähtäväksi.

Ei, en sure jättöä. Haluan aloittaa uuden elämän.. Vihdoinkin. Yksin ja eläinten kanssa, kenties joskus jonkun miehenkin. Kuka tietää. Mutta nyt en jaksa sellaisia ajatella. Voiko niihin luottaakaan?

Niin paljon on mietittävää ja pohdittavaa. Kirjoituksiinkin pitäisi valmistautua, mutta mitä teenkään? Istun vain päivät netissä ja höpöttelen kavereiden kanssa. :D Yritän saada mieleni paremmaksi. Pakata olen jo onneksi hieman jaksanut, mutta eipä sitäkään kauheasti jaksanut, kun ei kämpästäkään ole tietoa.

Sekin kaivaa mieltä, että suurimmasta osasta eläimiä pitäisi luopua. Päätäppä sitten noistakin, kun ovat ihan hyvin menestyneetkin.

Eräs kappale soi koko ajan päässäni ja vaatii minua kuuntelemaan sitä yhä uudestaan - ja uudestaan. Kappale on PMMP - Joutsenet.. Se heijastaa niin hyvin tämän hetkistä olotilaani.

Jospa se elämä tästä kuitenkin jotenkin jatkuisi, ehkäpä. Tänään vaan on 13.1 perjantai, mikä ei tunnu kovin lohdulliselta.